Ukiksi (papaksi) tällä viikolla

Tiistai-iltana 9.9 sain iloisen uutisen Kajaanista; ”Onnittelut ukiksi tulemisesta”. Vanhin tyttäreni Lea oli synnyttänyt potran, terveen, mustatukkaisen, kahdeksan pisteen, 3,4 kg painavan pojan. Jo sitä uutista oli odotettukin. Itkuiksihan se meni ja vähään aikaan en liikutukseltani pystynyt oikein puhumaankaan. Lean aviomies Lasse oli ollut synnytyksessä koko ajan mukana. No, sen jälkeen olen tätä uutista kertonut, eli jakanut iloani; Kempeleen yrittäjien hallituksen kokouksessa (olin sinne menossa, kun uutinen tuli), ilmoituksia soitellessa asiakkaille, kaupan kassalla sekä poliisillekin, joka pysäytti tien päällä kännykällä puhuessani. –Osta pojalle potkuhousut 50 eurolla, jonka maksulapun olisin muuten sinulle antanut, tuumasi nuori moottoripyörää käyttänyt poliisi. Selitin hänelle, että pitihän minun puhua sisarelleni Kaisulle suurta uutista ukiksi tulemisesta. No, Kaisu oli kyllä asian jo äidiltäni ja toiselta sisareltani kuullut, mutta olihan itsekin hänelle se mukava kertoa. Hänellä lapsen lapsia on jo kaksi. Nyt äidilläni Taimilla on lasten lastenlapsia laskujeni mukaan kaksi poikaa ja seitsemän tyttöä ja vielä tänä syksynä on kymmenes lasten lapsi tulossa. Niin se vain aika ja elämä menee eteenpäin. Ei tällaisten asioiden tapahtumista olisi uskonut isäni kuollessa vuonna 1963. Äiti oli silloin 30-vuotias ja meitä lapsia kuusi, minä 12-vuotiaana vanhin. Toivottavasti isänikin saa seurata sieltä ajan rajan toiselta puolen näitä tapahtumia ja iloita kanssamme.

Avopuolisollani Eilalla on jo yhdeksän vuoden ajan ollut lasten lapsi Mikko, joka on ollut ilonamme täällä Oulussa. Asuu kilometrin päässä ja on tänäänkin tulossa kaverinsa kanssa meille aamupäiväksi.