Sienestämisen riemua

Tähän vuoden aikaan lähden mahdollisimman usein sienimetsään. Olen käynytkin lähes joka ilta pari tuntia Oulun ympäristön metsissä. Etukäteen on minulla jo tiedossa muutamia hyviä sienimaastoja ja uusiakin olen löytänyt. Tiistai-iltana tällä viikolla löysin yllättäen Golfradan lähimetsiköstä herkkutatteja sangollisen täyteen. Olinhan minä iloinen ja yllättynyt. Oikein hyviä voitatteja oli golfradan viheriön laidassa, joita ei voinut olla poimimatta. Samoin muutama oikein terve punikkitatti, jonka pullea varsi oli myös aivan tervettä. Kangastatteja oli myös muutama.

Samalla reissulla sain myös yli 10 mustaa rouskua, joita kerään, onhan se entinen kauppasieni. Haaparouskuja oli myös sekä runsaasti kangasrouskuja, joita otin vain sieltä täältä. Eräällä reissulla löysin vaaleaa orakasta, mutta lampaan kääpää en ole vielä etsinnöistäni huolimatta löytänyt.

Täyden sienisangon ja muovikassin sisältämät sienet puhdistin roskista vesihanan alla. Sitten herkkutatit kuumensin erikseen omassa liemessään paksupohjaisessa kattilassa ja muut kuumennettavat sienet sen jälkeen. Ryöpättävät sienet laitoin vähäksi aikaa veteen ja sen jälkeen ryöppäsin 10 litran kattilassa, kaadoin kiehuvan veden ja sienet mehumaijan lävikköön ja sitten kylmällä vedellä huuhtelu ja suolaan. Tatit ja haperot pakastan ja osasta tein heti sienikeittoa, jota onkin ollut usein ruokanamme.

Sieniä on ollut muutaman viikon kahden pakkasyön jälkeen vain paikkapaikoin (kangasrouskuja lukuun ottamatta) ja sielläkin aika harvassa, joten kävellä pitää aika paljon ja sienimaastot tuntea. Uskon, että runsaampi sienikausi on vielä edessä, kuten toissavuonna, jolloin herkkutatteja keräsimme Vaalan kankailta syys-lokakuun vaihteessa ja vielä viimeisenä iltana ennen pakkasien alkamista.

Vielä on haaveena, että löytäisin tuoksuvalmuskaa eli japanilaisittain matsutakea. Kuulemma kasvavat samoilla paikoin, kuin herkkutatit.