Kesä takana?

Onpa vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kirjoitin tähän blogiini. Elokuu on lopuillaan ja syyskuu ovella.Kesä meni (vai menikö se jo) hurahtamalla. Tuntuu kyllä että kesää tässä vielä odotellaan, kun oli niin sateista lähes koko kesä. Aurinko on näyttäytynyt kuin kiusatakseen, että täällä sitä vielä ollaan – mutta piileskelenpä pilven takana…

Sateesta on kyllä se hyöty, että luonto näyttää vihreältä ja runsaalta. Eikä ole tarvinnut juuri kastella istutuksia. Perennoita on voinut harvennella ja jakaa sekä siirrellä toisiin paikkoihin kastelematta ja hyvin kaikki ovat lähteneet kasvamaan.

Talon nurkalla oleva aaronia-pensas leikattiin aivan maan tasalle viime syksynä ja tarkoitus oli juurakko johonkin siitä nostaa. No, olen puoliksi kaivanut juurakon maasta. Se vain on yhä paikoillaan, kun juuret ovat kuin puulla. Ja siinä se vielä kasvaa vanhalla paikallaan, osa juuristoa paljaana. Sireenipensaasta katkoimme vanhat lehdettömät oksat ja eipä tullut mieleen, että ne samalla tukivat pitkiä ja hentoja eläviä oksia. Nyt sireeni nuokkuu ja taipuu, pisimpien oksien latvat hipovat maata. Kai noihin täytyy joku keppi iskeä tueksi, jos eivät omia aikojaan suoristu. Toivottavasti uudet versot kasvavat tukevimmiksi. Puutarhassa on aina niin paljon töitä, joita on tietenkin muuten kiva tehdä, paitsi kun vettä sataa.

Ruohonleikkuu on sitten Heimon heiniä. Mutta siihen sitä pitää kyllä “nohittaa” ja eikä sittenkään ruohonleikkuu tapahdu tarpeeksi usein. Sateinen kesä saa ruohon kasvamaan, jotta melkein suhina kuuluu jos oikein hiljaa kuuntelee.

Kesässä oli mukavaa se, kun kerrankin saattoi pitää kesälomaa ruhtinaalliset kolme viikkoa. Mitään en tehnyt enkä mistään tekemättömistä töistä ottanut paineita. Matot sentään sain pestyä – helposti.

Olen nimittäin kuunnellut ystävieni kehuja Swipe-pesuaineista ja ostin sitä Pudasjärven markkinoilta. Sitä kun laittaa mattojen liotusveteen niin tarvii vain nostella matot vedetä pois, huuhtoa ja valmista on. Ihmettelin kyllä Swipe-myyjälle, että mistähän niin ison astian kehittelen, että matot mahtuu likoamaan. Neuvo oli, että muovipressu auton peräkärylle ja siinähän on sitten valmis liotusallas. Minulla oli käärö muovia, mutta se oli hiukan kapeaa, ettei reunaa voinut nostaa tarpeeksi ylös, joten kävin Lidlistä ostamassa lasten kahluualtaan (ei maksanut paljon ja on ehjä vieläkin) ja liotin ensimmäisen pestävän maton siinä ja huuhdoinkin. Matosta tuli puhdas kyllä, mutta raikas, puhdas tuoksu puuttui. Matto ei ainakaan minun mielestäni tuoksunutkaan oikein hyvältä. Lisäsin sitten toisten mattojen liotusveteen Swipea ja Tolua, ja Tolusta tuli sitten hyvä ja puhtaan tuntuinen tuoksu mattoihin. Näin aion menetellä taas, kun seuraavan kerran pesen mattoja. Mitäs sitä turhaan harjalla jynssäämään, kun vähemmälläkin pääsee. Enkäpä kuormita Oulujoen vettä. Vaikka vielähän tuolla näytti olevat mattolaitureita.

Keravalla on matonpesupaikka kuivalla maalla ja pesupöytien päällä vesihanat, joten näyttää mukavalta matonpesupaikalta. Ja mikä parasta, pesupaikalla on isot telat, jonka välissä voi puristaa matosta vedet. Näinpä ne on kevyet ja mukavat käsitellä kotiin takaisin kuivumaan. Matka sinne on vain turhan pitkä jos matonpesua ajattelee…

Varmaan näitä tällaisia matonpesupaikkoja on muuallakin, mutta sattuipahan silmään, kun kävin lenkillä tyttäreni Ritvan luona Keravalla vieraillessa.

Joten eipä mitään isompia asioita kesän aikana ole tapahtunut. Nyt alkaa enemmän vipinää. Yksi uusi lehti viritteillä. Ja tietenkin muita julkaisuja on sopivaan kiireiseen tahtiin. Onneksi Elisa pystyy jo taittamaan osan julkaisuista, joten ei minulle tule niin paljon yhdistettyjä yö/ilta/päivätöitä vaan voi tehdä normaalimpaa työpäivää. Mari oli eilen (26.8.08) viimeistä päivää töissä. Sehän on jo pienessä työpaikassa tapaus ja läksiäisiä vietimme kahvittelun merkeissä. Lapsenlapseni, Mikon, kanssa lähdemme sitten lokakuussa Rhodokselle. Samaan aikaan sattuu Valtakunnalliset Yrittäjäpäivät Rovaniemelle ja niihin en sitten pääsekään. Se hiukan harmittaa, mutta lomamatkaa ei voi muuna aikana Mikon kanssa tehdä, kun on järjestettävä se koulujen syyslomaviikolle.

Ja uutta harrastusta olen suunnitellut. Olen jo pari kertaa käynyt kokeilemassa ja mukavalta tuntuu. Ratsastusta nimittäin. Ensimmäisellä kerralla minulle oli varattu suuri hevonen. Piti jakkara ottaa avuksi että selkään pääsee. Hepan liikkeet olivat loivia ja suuria. Melkein kuin olisi valtamerilaivalla keinunut. Toisella kerralla minulla oli iso poni, jonka tiheä askeltaminen pani kyllä jäsenet liikkeelle. Poni kun ravasi, niin ravissa kun pitää keventää juoksun tahtiin, niin muua en ehtinyt tehdäkään kuin nousta, laskea, nousta, laskea… ja aloittelija kun olen, en muistanut aina ohjata ratsukkoani, kun keskityin vain niihin keventämisiin, joten se heppani saattoi mennä mihin tahansa. Esimerkiksi pyöri ympyrää keskellä kenttää. Vaikeaa tuo jalkojen, käsien ja aivojen yhteistyö ja vielä kun yrittää tasapainoilla selässä pysymisen kanssa. Taitaa olla kovin kaukana cowboyn taidot…

Joten mukava syksy töineen, harrastuksineen ja matkoineen on tiedossa ja matkaseurakin on mieluisaa, joten oikein odottelen sitten syksyn tuloa.