Polkupyörällä 54 km Yli-Iissä

Yli-Iin Reserviläiset järjestivät polkupyörämarssin Yli-Iissä rajalta rajalle, jolle matkaa kertyi noin 54 km. Olin ilmoittautunut matkalle jo kevättalvella, kun siitä sain tiedon Yli-Iin palveluhakemiston tekovaiheissa. Olin mukana myös yrityksemme puolesta sponsorilistalla.

Kokoontuminen oli puoli kahdeksalta Kierikin parkkipaikalla. Siellä jaettiin jokaiselle kypärät ja turvaliivit. Kahdella linja-autolla matkustimme Pudasjärven rajalla olevan maalaistalon pihalle. Siellä jakaannuimme kuuteen eri ryhmään, jolla jokaisella oli ryhmänjohtaja sekä sairaanhoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö ensiapupakkauksineen. Retken puuhamies, reserviläisten puheenjohtaja Esko Ahola käytti puheenvuoron, selosti matkan vaiheita, korosti turvallisuuden merkitystä ajaessa sekä kertoi myös reserviläisten toiminnasta. Nätisti puukilpiin kaiverretun sponsoreiden taulun hän esitteli myös. Siirryimme toisen maalaistalon pihaan, josta saimme armeijan polkupyörät. Ne oli hankittu lainaksi Oulusta Pohjan prikaatista ja Oulun sotilasläänin esikunnasta. Kuudes ryhmä ajoi siviilipyörillä.

Ensimmäisellä taukopaikalla tarkistettiin vielä satuloiden korkeutta. Minulla oli heti alkuun satula ihan kohdallaan. Mainittakoon, että pyöräilijän kypärä oli ensimmäistä kertaa elämässäni päässä. Se tuntui ihan mukavalle ja aion tästä eteenkinpäin käyttää sitä. Meille nimittäin luvattiin, että saamme kypärän omaksemme.

Mehutauko oli Tannilan koulun pihassa ja ruokailu 22 km ajettua Saarikylän jahtimiesten metsästysmajalla. Se olikin tuttu paikka, sillä olin sen ohi ajanut talvella, kun meillä oli Timo Heinosen kotona hakemistotoimikunnan kokous. Ruokana oli Sinikka Heinosen kenttäkeittiöllä keittämää maukasta jauhelihakeittoa, leipää, juustoa, maitoa, mehua sekä jokainen sai vielä rusinalaatikon. Kahvia ja teetäkin oli tarjolla.

Ilma oli mitä parhain. Alussa hieman koleahko ja pusakka ja käsineet olivat ihan tarpeen. Ruokailupaikalla riisuin puseron ja käsineet ja ihan lyhyt hihaisella paidalla oli mukava lähteä jatkamaan matkaa. Yli-Iin kirkonkylässä K-Marketin pihalla kauppias esitteli arvontaan lahjoittamansa polkupyörän. Kirkonkellot soivat. Luulin ensin, että Ahola oli tilannut nekin seurakunnalta, mutta ne soivat hautajaisten vuoksi ja pitkä hautajaisautokulkue ajoikin meistä ohi. Otimme pyöräilykypärät pois ja kunnioitimme siten tilannetta.

Sitten poikkesimme hiekkatielle Puusaareen päin ja ajoimme pitkin Iijoen vartta patotietä. Alkumatka oli ollut kaunista Siuruanjoen vartta. Jälleen pari mehutaukoa ja kahvit saimme maalaistalon pihalla. Matka päättyi noin klo 15 Iin rajalle, jossa oli jätetty Marion kaivurin valtava kauha muistoksi jokityömaasta. Siellä vielä täytimme polkupyöräarpalipukkeet, joka arvottiin heti paikanpäällä. Pyörät luovutettuamme ja siirryimme linja-autoon, jolla matkustimme takaisin Kierikkiin.

Matka oli vaatinut Reserviläisiltä valtavan järjestelytyön. Se oli myös ilmainen eli tukijoita oli pitänyt löytää paljon. Talkoojoukkoa oli kymmeniä, joilla työ ei rajoittunut vain tähän päivään, vaan ennen ja jälkeenkin on ollut työtä. Mukana oli Yli-Iin kunnanjohtaja Rauni Nokela, samoin reserviläistyösssä mukana oleva Kempeleen kunnanjohtaja. Hänellä oli Ruotsin armeijalta hankittu polkupyörä mukana. Siinä näytti olevan ketjun suojus ja joku vaihdekin ja muutenkin ulkonäkö oli hieman paremman oloinen, kuin suomalaisten. Täytyy kuitenkin sanoa, että pyörät saivat kiitosta. Ne olivat herkkiä ajaa ja kaikki priima kunnossa. Tutustuin matkan aikana maalaistalon nuoreen Mervirouvaan, joka oli syntyisin Kaavilta, minä naapurikunnasta Tuusniemeltä. Meillähän oli paljon yhteisiä tuttavia ja matkan kuluessa heitä ja tuttuja paikkoja ja tapahtumia mukava muistella. Todennäköisesti olen käynyt oppilaskuvausreissulla 70-luvulla hänet kuvaamassa. Ylikiimingistä oli pariskunta, jonka kanssa oli mukava jutella terveellisistä ruokailutavoista. Heillä oli viikossa tiistaisin ja torstaisin 1000 kalorin päivä. Oulusta oli tosi mukava ryhmässämme pyöräillyt mies ja nainen, jossa tauoilla oli mukava vaihtaa kuulumisia. Mies oli mukana yli-iiläisten reservitoiminnassa, vaimo kertoi pyöräilevänsä muun muassa 30 km edestakaista työmatkaa. Yli-iiläinen maraton kaverikin löytyi ja vaihdoimme juoksukuulumisia. Vaalasta oli opettaja sekä hänen kaverinsa, jotka olivat saaneet retkestä tiedon Internetin kautta. Vesa Jurmu kertoi olleensa viime talven Syötteellä retkioppaana koiravaljakoissa, moottorikelkkasafareilla ja lumikenkäkävelyillä. –Oli oikein mielenkiintoinen talvi ulkolaisten parissa, hän totesi. Joskus hän toi oman leipomansa rieskan tuliaisiksi ja kertoi niitä leipovansa edelleen. Kunnanjohtajan kanssa keskusteltiin hieman liikeasioistakin, joita on hieman vireillä. Reserviläisten kanssa sain myös tutustua ja muun muassa ryhmänjohtajamme Jari veti ryhmämme oikein mallikkaasti.

Lopuksi oli vielä grillimakkaroiden tarjoilu Kierikin rannassa. Siellä oli myös arvontavoittojen arvonta, loppupuheet sekä lauloimme Kymmenen virran maa –laulun. Siihenkin oli varattu kaikille sanat eli järjestelyissä oli tavoiteltu täydellisyyttä ja siinä onnistuttu. Palautelappuihin näkyikin tulevan järjestään viitosia eli kaiken parasta. Vielä saimme hienot lippikset muistoksi ja kunnan tarjoamaan saunomiseenkin Kierikin uuden hotellin saunaan osallistui vielä kymmenkunta miestä ja yksi nainen. Hieman väsyneenä, mutta onnellisena ajelin autolla kotia. Hieno päivä!