Sadetta mä kuuntelen…

Sadetta on kyllä riittänyt kesälle ja syksylle. Kesä ei sinänsä haitannut kun edelliskesä oli niin kovin kuiva ja ei edes ruohoa tarvinnut pihasta leikata kun se kuivui. Joten kesällä kuuluukin sataa aina välillä. Nyt kun on syys niin pitkällä että on lokakuun 21 pv ja sunnuntai, on päivätkin pimeitä, varsinkin kun aina n raskas pilvipeite.

Eilen iltasella kävimme ystävämme Marjatan luona ja kylässä olon aikana oli lunta sadellut ja näytti niin valoisalta. Aamuun mennessä lumi suli ja muuttui vedeksi.

Työhuoneeni ikkunasta näen maantien, joka sateesta kiiltää. Katulamput heijastavat kiiltävään asvalttiin kelmeää valoaan. Voin melkein haistaa märän asvaltin tuoksun, mikä on mielestäni miellyttävä, koska se tuo mieleeni lapsuuden, jolloin asuin Tuirassa ja usein iltaisin kävelin Merikoskenkadulla ja Koskitiellä ja haistelin syksyn raikasta, sateista ilmaa ja aina siihen sekoittui se asvaltin tuoksu. Toinen mukava syksyinen muisto on kun kaiken kirjavat lehdet katujen ja teiden varsilta tippuvat tielle ja kahisevat jaloissa. Tämä tuo mieleeni kouluun kävelymatkat ja koska pidin koulun käymisestä, on syskyiset muistotkin tietenkin miellyttävät. Kaupunkimme on ihana syksyllä, varsinkin auringossa.

Työn alla on Limingan Yrittäjille lehti. Samanaikaisesti työni alla on Soittele puhelin ja palveluhakemisto, jossa on viiden kunnan tiedot: Kestilän, Piippolan, Pulkkilan, Pyhännän ja Rantsilan. Mielen päällä on myös Haukiputaan Yrittäjien lehti ja siihen etusivulle pitäisi saada joulunavauksesta sivun kokinen ilmoitus. Viime vuoden joulunavauksessa emme olleet ja valokuvat on nyt hakusessa. Mutta pitää jotain keksiä ja tehdä omat versiot Photoshopissa…

Lehtiä onkin mukavampi työstää, kun se tehdään niin nopealla tempolla ja minusta on mukavaa kun on pikkukiirettä, asiat vaihtuvat vauhdikkaaasti.