Terwa-Maraton Oulussa toukokuussa 2007

Varttia vailla kaksitoista saavuin lähtöpaikalle nro 21 rintaan jo valmiiksi laitettuna Oulun Hietasaareen Edenin edustalle. Se olikin uusi lähtöpaikka. Yleensä lähtö on ollut Vaakunan edustalta kaupungilla ja parina vuonna teatteriaukiolta. Auton sain jättää muutaman sadan metrin päähän. Maratonille oli lähtijöitä 386 ja samalla aikaa kympin matkalle 299. Neljänkymmenen minuutin kuluttua oli lähdössä vielä puolikkaalle 1097 juoksijaa. Salosta tullut poikani Joona ja lenkki- ja ODL maratonkoulukaverini Kati olivat tulleet jo hyvissä ajoin ja tapasimme lähtöviivan takana. Suomussalmelta oli Ari Brunni, jonka kasvot olivat tutut ja kysyin, kuka sinä olet. Ilmeni, että olimme nähneet Puolangalla monesti ja hän oli Sampo pankin johtaja Suomussalmelta, jonka kanssa olimme keskustelleet ilmoitusasioissa.

Lähtölaukauksen pamahdettua meni puoli minuuttia ennen kuin pääsimme ottamaan juoksuaskelia. Ei huolta, niitä sai kyllä ottaa ihan tarpeeksi seuraavien tuntien aikana. Nopeimmat kirmasivat heti kärjessä ja jono venähti pitkäksi. Juoksimme yhtä matkaa Katin ja Joonan kanssa, kunnes muutaman kilometrin jälkeen huomasin laittaneeni sateen pelossa yhden paidan liikaa, jonka sain jättää Katin naapurille Pirjolle. Siinä jäin 100 metriä, jonka kurominen oli tiukassa.

Suomussalmelta oli kaksi naista ja Oulusta yksi. Heidän kanssaan juoksin reilut kymmenen kilometriä. Oulujoen kirkon kohdalla oli juottopaikka ja siellä tavoitin Katin ja samalla naisten ryhmä läksi menemään omia menojaan. Joona juoksi noin 100 m edellä. Samaa vauhtia juoksi myös Oulun Saarelassa, siis lähes naapurissa, asuva Erkki Nyman. Hän tunsi minut ja puhutteli nimeltä. Siihen tosin auttoi se, että päällä oli New Yorkin maratonilla käyttämäni Sinisalon paita, jossa oli selässä nimeni.

Patosillan luona oli autokouluyrittäjä Pertti Kaan kamerakännykän kanssa ja näytti ottavan kuvan (jonka sitten lähettikin sähköpostilla). Noin 19 km kohdalla tuli pakottava tarve pysähtyä puskaan pissalle. Siinä jäin Katin ja Erkin kyydistä. Muutenkin alkoi tuntua heidän vauhtinsa vähän liian kovalta. Ensimmäisen kierroksen aika oli noin 2.25 eli vielä olin alle viiden tunnin vauhdissa. Puolikkaan maratonin juoksijoita tuli koko ajan ja meni saman tien ohi. Toiselle kierrokselle lähtiessäni tuli hiljaista. En nähnyt kuin yhden juoksijan, joka hänkin kaikkosi pikkuhiljaa. Tuiran kohdalla minut tavoitti Kellosta kotoisin olevat Ari Kiutun ja Heikki Kojon, joiden mukana sitten piristyin juoksemaan huomattavasti parempaa vauhtia aina Oulujoen kirkolle saakka. Ari kävi hakemassa ensiapupisteestä jäitä, joilla paineli reittään, kun kipu meinasi olla liian kova. Hän söi myös Buranan kipuun. Katilta olin saanut synttärilahjaksi viisi hiilihydraattia sisältävää geelipakkausta, joita otin ensimmäisellä kierroksella kaksi ja kolme säästin loppumatkalle. Ne tuntuivat piristävän.

Noin 32 km kohdalla alkoi askel painaa niin paljon, että piti jäädä Arin ja Heikin kyydistä, mutta sitten sain puhekaveriksi Paulin Haapavedeltä. Hänelläkin oli jalka niin kipeä, että piti kävellä. Niin sitten yhdessä taivalsimme maaliin saakka, välillä juoksunomaisesti, välillä kävellen. Muutamia jäljessä tulevia meni ohi, mutta mitään ei mahtanut. Edes hiljaiseen vauhtiin ei voinut vastata juoksemalla. Oikean jalan takareisi olisi krampannut, jos olisin juossut. Vasen pohje oli kuin tulessa.

Matkan varrella oli useita esiintyjäryhmiä, tanssijoita, rumpujen soittajia, laulajia tai muuten vain kannustajia. Ne piristivät mieltä kovasti. Tosin toisella kierroksella monet ryhmät olivat jo lähteneet pois, mutta muutama uskollinen ryhmä oli vielä meitäkin odottamassa ja kannustamassa.

Huoltopisteitä oli noin kolmen km välein. Sieltä sai urheilujuomaa, banaanin paloja, rusinoita tai kurkkuja. Otin aina jotain ja pysähdyin kävelemään nesteen nauttimisen ja jotain syömisen ajaksi.

Paulin vaimo Kaarina tuli meitä vastaan Hietasaareen tultuamme, otti kuvia ja kannusti vielä juoksemaan. Kumpikaan ei pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta, mutta yritimme kävellä mahdollisimman reippaasti. Taisi mennä noin 10 min km.

Niin vain sitten tulimme maaliin ja kello näytti 5.34,00 lukemaa. Maalissa oli odottamassa ODL maratonkoulun vetäjämme Kaisu Kaikkonen, joka halasi ja kehui hyvää aikaa. Toinen vetäjä ja testien järjestäjä Hannu Kaikkonenkin oli siinä odottamassa ja onnitteli hyvästä suorituksesta. Loppuajoista näin, että Pauli oli päässyt livahtamaan kolme sekuntia parempaan aikaan. Joona ja Kati odottelivat maalialueella ja onnellisena loikoilimme nurmikolla. Katilla oli 5.02,57 ja Joonalla 5.13,04. Hän edusti Halikon Hehku –urheiluseuraa. Erkki Nymankin odotteli ja oli juossut 5.06.00 aikaan. -Ehkäpä käydään joskus yhteislenkillä, koska asuu meitä lähellä. Ari Kiuttu oli juossut 5.03 aikaan ja Heikki oli päässyt alle viiden tunnin. Vahinko, etten heidän mukanaan jaksanut juosta.

Koko matkan aikana en nähnyt Iissä puolikasmaratonin kanssani juossutta maratonkoululaista Mervi Rauhalaa. Näin tuloslistasta sitten, että hän oli juossut puolikkaan, vaikka aikoi kyllä juosta kokonaisen Iissä juostessamme. Aika näytti hänellä olevan lähes sekunnilleen sama, mitä juostiin Iissä eli 2.16. Muita maratonkoululaisia näin tulosluettelosta mm puolankalaiset puolikkaalla Eija Paso ja Liisa Paavola, jotka olivat juosseet Ryhdin väreissä kuten minäkin. Yhteensä maratonkoulussa oli mukana kuutisenkymmentä, kun aloitettiin syksyllä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, kuinka moni sitten maratonin juoksi, kuinka moni jäi puolikkaalle tai kympin hölkälle ja jäikö jollakin sisu kaulaan.

Maratonin parhaan ajan oli juossut posiolainen Tatu Airisniemi 2.37,12. Puolikkaalla vahvin oli ollut pietarilainen Andrei Smirnov 1.12.00. Pietarista ja muualtakin Venäjältä näytti olleen ainakin 20 henkilöä mukana. Samoin Italian Firentzestä oli ollut johtohenkilöitä ja yhteistyötä kai viritellään maratontapahtumien kanssa, olihan Oulusta noin 20 juoksijaa kevättalvella Firenzen maratonilla, jonne osallistuu noin 8000 juoksijaa. Naisista parhaan ajan oli juossut oululainen Outi Sulasalmi 3.25,49 ja puolikkaalla Sjundeålainen Anne Mäkelä 1.23,03 ajalla (missähän päin Suomea tuollainen paikkakunta sijaitsee!?).

Katselin tuloslistasta tietenkin myös yhteislenkiltä tuttujen juoksijoiden nimiä. Noin 50 maratonia juossut Anja Ahlberg 4.03 ajalla oli päässyt Kalevan kuvaan, kun hän oli juossut matkan ”puputyttönä” eli jäniksen asussa ja vielä ilmapalloja vaatteisiin kiinnitettynä. Risto Tuomisen kanssa satuimme talven aikana pari kertaa Ouluhallissa yhtä aikaa ja juoksu meni lähes huomaamatta, niin paljon oli juttelemista. Hän oli ollut myös Firentzen maratonilla ja tämän Terwamatonin pääorganisaattoreita ja uusien ideoitten kehittelijä. Hän oli kipitellyt matkan 3.52 aikaan. Heikki Paukkerilla Muhokselta on takanaan jo yli 130 maratonia, hän oli juossut 4.05. Hän lähetti taannoin sähköpostia ja kertoi hiihtäneensä yli 1000 km ja juossut saman verran viime talvena. Pekka Ahosen kanssa istuimme kerran maratonkoulussa rinnakkain ja huomasin hänen olleen kirkkovaltuustoehdokkaana. Hän asuu Pikkaralassa, oli juossut 4.56 ajan. Kaksi vuotta sitten maratonkaverini ja tuttu yrittäjä Raahen Kirjapainosta Arto Tolonen näytti olleen kunnossa 4.38 ajallaan. Suomussalmen Sampo pankin johtaja Ari Brunni, jota jututin lähtiessäni, oli onnistunut myös hienosti 4.19 ajallaan. Kimmo Hietala osallistui kaksi vuotta sitten maratonkouluun, on nähty usein yhteislenkeillä, opit näyttivät menneen perille, aika 3.44. Tarmo Ruotsalainen oli pannut vielä paremmaksi 3.40 ajallaan. Yhteislenkeillä kävimme katsomassa hänen talonrakentamisurakkaa asuntomessualueella ja valmista hienoa taloa asuntomessuilla. Hänellä on aina lenkeillä pikku reppu selässä, jossa on termospullon näköinen juomapullo. Pasi Somero huolehtii aina yhteislenkeillä, että en jää jälkeen ja aina on hänen kanssaan hyvät keskustelut. Hänellä oli aika 3.35 eli näytti menneen hänen ennakko-odotusten mukaan. Kariina Kauppinen on uskollisimpia juoksijoita yhteislenkeillä ja noudattaa tarkasti etukäteen laadittua harjoitteluohjelmaa. Se näytti tuottaneen tulosta, aika 3.40. Eini Launosen 4.55 ja Virpi Mikkosen 3.43 kanssa olen jutellut myös lauantain yhteislenkeillä, joihin aion edelleen osallistua. Monesti on tehnyt mieli liittyä myös Kadonneen kunnon kerhon KKM jäseneksi, mutta siinä on tiukat pääsykriteerit; kahden henkilön pitää suositella jäsenyyttä ja pyytää siihen mukaan. Kutsua ei ole minulle vielä käynyt. Onpahan vielä tavoitteita jäljellä tässä kuntoiluharrastuksessa.

Autolle oli tuskallista kävellä, mutta siinähän se meni ja helpotti, kun vähän aikaa oli kävellyt. Näin Heimon 11. maraton oli muistojen joukossa ja voi alkaa suunnitella uutta juoksua. Katin kanssa sovimme lenkistä ensi viikon lopulla. Sitten laitan jalkaani ensimmäisen kerran uudet ja hienot (ja kalliit) Asicksen lenkkarit, jotka ostin eilen ystävien lahjakortilla ja yrityksemme tuella. Ne tuntuivat kaupassa jalkaani parhailta ja jospa ne siivittäisivät uusiin saavutuksiin kuntoiluharrastuksen parissa.