Maanantaina

Elokuun viimeinen maanantaipäivä (27 pv) valkeni kylmänä. Seitsemän aikoihin oli vasta kuusi lämpöastetta. Toivottavasti päivän mittaan hiukan lämpenee, vaikka säätieteilijä lupasi normaalia kylmempää. Taisi mustikat ehtiä paleltua, ennekä ehdin metsään. Jossain sateiden välissä olisi pitänyt pujahtaa marjaan… Tosin viimevuotisia marjoja on pakastimessa vaikka kuinka paljon, joten mikään pakko ei ole marjan poimintaan. Mutta metsässähän on mukava käveleskellä ja samallahan sitä voi niitä marjojakin poimia.

Töitä on ihan pikkukiireeksi. Kuten aina ennenkin, minulle materiaalit tulevat niin myöhään taittoon, että pitää sitten yötä myöten paiskia töitä. Jotenkin niin yhdessä sumpussa tulevat työkiireetkin.

Tenniskyynärpää on vaivannut koko kesän ja tänään menen saamaan toisen kortisonipiikin kivun helpottamiseksi. Ensimmäisen sain pari viikkoa sitten. Se kyllä helpotti, mutta nyt on kipu palannut. Kesän odottelin itsekseen paranemista. Mutta ei sitä ihmettä tapahtunutkaan! Kummastelen sitä vieläkin.

Tansseissa kengänkorkoni tarttui kohollaan olevaan lattialankkuun ja siinä sitten tuli kiertoliike, joka sitten särki polveni. Sen paranemista odottelin pari viikkoa, kunnen saman syssyyn käsivaivan kanssa valitin lääkärille polveanikin ja diagnoosi oli kierukan särkyminen. No, polveen kortisonia ja vettä pois. Jopas kipu helpottui. Nyt saatan nousta rappuset ylös ja laskeutua alas. Mennä kyykkyyn ja ylös… Pohdin kyllä lääkärille että kun ikää tulee, tulee vaivojakin. No hän kyllä lodutti että tenniskyynärpäitä ja kierukkavaivoja on nuorillakin. Ne ovat vähän sellaisia tapaturmavaivoja. Joten eipä tässä sitten vielä tarvi vanhuutta poteakaan.