Lions Vuosikokous Rovaniemi kesäkuussa 2007

Lion Heimon kertomus Suomen Lionsliiton vuosikokouksesta Rovaniemellä 9.-10.6.2007

Heräsin jo ennen viittä ja aloin valmistautua Lionsliiton vuosikokousmatkaan Rovaniemelle, jota kutsutaan Lapin sykkiväksi sydämeksi. Eila oli jo pakkaillut tavaroita eilen illalla, joten hän heräsi vasta viiden jälkeen.

Hiukan jännitimme, ehdimmekö ajoissa marssille. Matkaa oli Oulusta kuitenkin vain noin 200 km, joten olimme perillä heti yhdeksän jälkeen. Marssijoita kokouspaikalta Lappi Areenalta kaupungille kuljettavia linja-autoja tuli jo vastaan, kun ajoimme kokouspaikalle Ounasvaaran kupeeseen. Muhoslaisten kokousedustajien ryhmä oli paikalla kokouspaikan edessä ja otinkin heistä heti kuvan, johon sain mukaan myös Lappi Areenan näyttävän nimikyltin.

Otin autosta mukaan Puolangan klubin lipun, jota olin kantamassa viime vuonnakin Seinäjoella. Vähän haikea olo oli siitä, kun tiesin edustavani viimeistä kertaa Puolangan klubia, jossa olen ollut jäsenenä vuodesta 1994 lähtien. Siirtopaperit ovat jo kirjattu LC Oulu Raattiin, josta oli täällä kymmenkunta henkilöä, lipun kantajana tulevan kauden presidentti Jouko Lampinen.

Ilma oli mitä parhain kun kokoonnuimme keskusurheilukentälle. Ensimmäisenä rivissä oli poliisiauto, päätoimikunnan pj, Suomen lippu airueineen, muiden maiden liput, Liosliiton ja leojen liput, päätoimikunta ja kokouksen järjestävä Lapin L-piirijärjestö. Sitten aakkosjärjestyksessä 14 eri piiriä A:sta O:hon, poro ja poromies sekä poliisiauto. Meidän i-piirin väki oli kokoontumassa takasuoran kaarteen kohdalla. Piirikuvernööri Juhani Alanen laski, että piiristä oli edustettuna 28 lippua. Puhtaimpana ja valkoisimpana lippuna oli Oulun Hannojen lippu, joka oli naulattu ja vihitty käyttöön edellisenä päivänä. Uusimmalla klubilla Kajaanin Kreivittärillä ei ollut vielä lippua, vaikka edustus kokouksessa jo olikin. Minä sain paikan sisäkaarteen puolelta. Jokaisessa rivissä oli neljä henkilöä, vierelläni Oulun Sarat, Paltamo ja Vaalan klubi. Takanani oli ex-piirikuvernööri Viljo Tuhkanen LC Sotkamo/Vuokatti lippua kantaen. Hän vitsaili, että katsoo marssitahdin Heimolta. Viljo tuli mukaan viime hetkillä, kun aamulla kokoontunut AR-Säätiön kokous oli kestänyt pitkään. Hän kertoi olevansa sen hallituksessa kolmevuotiskauden viimeistä vuotta. Tuleva piirikuvernööri Jaakko ja Pirkko Ponkala järjestäytyivät eturiviin, vierellään värikkään kansallispuvun päälleen pukenut tuleva varapiirikuvernööri Asko Merilä (puoliso Kaisu tuli mukaan kokoukseen myöhemmin) ja nykyinen piirikuvernööri Juhani ja Aino Alanen. Hannojen Mirja Manninen ja muut edustajat huolehtivat, että tuleehan uudesta lipusta hyvät kuvat. –Kyllä varmasti tulee, tuumaili puolisoni Eila joka näppäili ahkeraan kuvia, kuten viime vuonnakin ja kuvasatoa näkyi muun muassa piirilehtemme kannessa. Navakka tuuli oikaisi liput hyvin näkyville. Lippujen jälkeen oli neljän rivin marssijonossa yli sadan hengen edustus piiristämme.

Jos puheita oli aluksi, ne eivät kuuluneet meille saakka, mutta järjestäjät olivat tehneet suuren työn järjestämällä koko marssimatkalle kovaääniset, joka viime vuonna Seinäjoella puuttui. Kovaäänisistä kuului Lapin Sotilassoittokunnan soittamat marssit, jonka tahtiin oli hieno tunne marssia. Pyrin pitämään tahdin oikeana ja välillä marssijonon pysähtyessäkin marssimaan paikalla, kun lion Viljo oli takanani ja tuntui seuraavan tahtiani. Soittokunnan ohi marssimme loppumatkalla ja Lordiaukiolla oli liiton johtoa ja kutsuvieraita seuraamassa marssia. Yleisöä oli reitin varrella mukavan paljon ja lehtimiehiäkin näytti olevan kameroiden kanssa ottamassa kuvia. Oikaisin vaistomaisesti ryhtiäni kuvaajien kohdalla.

Marssimatka kaupungilla oli reilun kilometrin mittainen. Tuntui, että olisi ollut mukava marssia pitempäänkin, vaikka kokouspaikalle saakka Ounasjoen yli Jätkänkynttiläsiltaa pitkin.

Sitten oli linja-autokuljetus Lappi Areenalle, liput lipputelineisiin, ilmoittautuminen kokoukseen, joka oli järjestetty piireittäin ja lohikeittolounas.

Klo 12 alkoi avajaisjuhla, jossa esiintyivät Lapin Sotilassoittokunta solistinaan tangokuningas Kauko Simonen, Lapin Lauluveikot mieskuoro, kansantanssiryhmä Rimpparemmi, Tiina Aikion Lapin joikuesitys. Puheita pitivät oman väen edustajien lisäksi Kainuusta syntyisin oleva hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen, jonka mielestä nykymaailmassa on paljon tilausta leijonien epäitsekkäälle asenteelle.- Oman edun ajaminen, kilpailu ja taloudellinen kasvu on julistettu arvoiksi julkisessa elämässä. Leijonien ”Me palvelemme” –ajatus johtaa luonnostaan pohdiskelemaan kansainvälistä solidaarisuutta, hän sanoi. Punaisen sulan 3,8 miljoonan euron tuotosta jaettiin 1,5 miljoonaa euroa keräyksen yhteistyökumppaneille. Tilaisuudessa mainittiin, että i-piiri saavutti parhaan tuloksen, jossa keräysjohtaja Erkki Manninen nosti ylpeänä kättään muiden keräysjohtajien kanssa lavalla seisoessaan.

Kansainvälisistä vieraista puheen piti heinäkuussa kansainvälisen presidenttiputkeen pääsevä Eberhard J. Wirfs Saksasta. Samaan ”putkeen” menossa oleva Suomen Harri Ala-Kulju mainitsi, että Suomi on 12. suurin lions maa 200 jäsenmaan joukossa.

Virallisen kokouksen alkaessa puolisot erkanivat omiin ohjelmiinsa ja Leoilla oli oma vuosikokous. Puheenjohtajaksi valittiin oululaisen Pekka Rautakorven jälkeen Harri Forss Savonlinnasta. Varapuheenjohtajasta suoritettiin äänestys ja valituksi tuli Heidi Rantala Tampereelta. Toisena ehdokkaana oli Hans Frantz Vaasasta. Äänestää saatiin lisäksi punaisilla ja vihreillä lipuilla muun muassa uusien jäsenien liittymismaksuasiasta. Tulevan kauden teemaksi tuli ”Yhdessä nuorten kanssa”. Kokouksessa oli 996 virallista edustajaa 449 eri klubista.

Lapin Urheiluopistolla pidetyn iltajuhlan aluksi otin ryhmäkuvan ensi kauden piirikuvernööreistä puolisoineen. Lapin Keittiömestareiden 50 mestarikokkia olivat loihtineet lappilaisen poronkäristyksen, jota sai hakea lisääkin niin monta kertaa kuin halusi. Lion Markku Lääkkölän puhe naisille sai raikuvat kättentaputukset. Tanssimusiikista vastasi vuoden 1991 tangoprinsessa Nina Valkama orkesterinsa kanssa. Piirikuvernööreillä oli vauhdikas letkajenkka esitys, johon ei riittänyt tanssilattia, vaan letkajenkkajonoja mutkitteli myös käytävillä. He lupasivat esittää letkajenkkaa suomalaisten terveisinä myös muutaman viikon kuluttua Chicagossa. Istuimme Eilan kanssa raattilaisten kanssa samassa pöydässä, jossa oli myös lieksalaisia. Ilta meni mukavasti jutellessa. Pöydässämme kävivät tervehtimässä CC Pekka Rautakorpi Eeva puolisonsa kanssa. Myös Rovaniemelle muuttanut ex- piirikuvernööri Taisto Neitola kävi useampaankin kertaan pöydässämme, kuten myös Jaakko Ponkala. Kiertelin eri puolilla salia kameran kanssa ja otin tutuista kuvia. Kansainvälisten vieraiden pöydässä tapasin romanialaisen kokousedustajan Razvan Rottan, jolla oli samanlainen kamera kuin minulla. Hän oli kiinnostunut piirilehdestämme ja lupasi lähettää oman lehtensä minulle. Samalla jaoin lehtiä myös muille kansainvälisille vieraille ja monien kanssa myös juttelin. Sain useita tilauksia noin 300 kuvaa sisältävästä vuosikokous kuvacd –levykkeestä.

Sunnuntaina virkuimmat kokousedustajat kävivät Rovaniemen sankarihaudalla hartaustilaisuudessa ja seppeleen laskussa sekä Arne Ritari –tilaisuudessa. Vuosikokous jatkui kymmeneltä, jonka aikana oli puoliso-ohjelmaa. Eila läksi Ounasvaaran pirteille suuntautuvalle retkelle, josta oli palattuaan mielenkiintoista kerrottavaa.

Seuraavan kerran kokoonnutaan Lappeenrannassa, sitten Haminassa ja Hämeenlinnassa. Vuoden 2011 kokouspaikaksi valittiin Vaasa. Päätösjuhlassa hienoa ja erikoista musiikkia esitti Lapin käsikellojen ryhmä. Lopuksi kukitettiin tuoreet puheenjohtajat sekä piirikuvernöörit, jotka seisoivat juhlallisessa rivissä esiintymislavan edessä.

Mielessä oli vielä paljon muutakin kirjoitettavaa päivistä muun muassa monista keskusteluista entisten ja uusien lion ystävien kanssa, ohjelma-annista, hyvistä kokousjärjestelyistä, eri toimikuntien raporteista, kotimaisten ja ulkomaisten puhujien puheista, joista sain paljon lisätietoa lionstoiminnasta. Mielenkiintoista oli osallistua kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin ja harmitti, ettemme työkiireiltämme päässeet perjantaina kokoontuneeseen kuvernöörineuvoston mielenkiintoiseen päivään. Kuvia otin noin 400, joista voi palautella mieliin täysipainoisen ja hyvin järjestetyn vuosikokouksen ja siihen liittyvien tapahtumien antia.

Kotimatkalle pääsimme noin klo 14, joka oli paljon aikaisemmin, mitä edellisenä vuonna Seinäjoelta, jossa päätösjuhla kesti ja jatkui pitkine puheineen aivan loputtomiin. Nyt oululaisen puheenjohtajan aikaan oli paljon lyhyempi ja mielekkäämpi päätösjuhla. Uskon tulkitsevani oikein kaikkien oululaisten ja muidenkin kokousvieraiden tuntoja, kun sanon mielessäni kiitokset Pekalle ja Eevalle, jotka ovat ahertaneet vuoden ajan Lionsliiton johdossa ja joka kausi huipentui Rovaniemellä pidettyyn vuosikokoukseen.