Eila Lahtisen tarina

Olen avojalakanen oululainen. Isäni oli rakennusmestari ja äiti kotiäiti. Varhaisimmat muistoni liittyvät Tuiraan ja Nokelaan. Muutto Kiiminkiin tuli siinä vaiheessa kun aloitin kansakoulun. Siellä kolusin kaikkien lähi- ja joskus vähän kauimmaistenkin naapureiden navetat, kun niin ihastuin maatilojen eläimiin, varsinkin lehmiin. Harrastin lukemista, piirtämistä ja kirjoittelin runoja ja haavelin isona tulevani arkkitehdiksi tai mainospiirtäjäksi.

Takaisin Ouluun muutimme kun kansalaiskoulu lähestyi. Oppivelvollisuuden päättyessä lähdin maalle lapsia hoitamaan ja samalla sain opetella karjanhoitoa joka kiinnosti siinä määrin että hakeuduin karjatalouskouluun Koivikkoon Muhokselle. Sen jälkeen toiminkin karjahoitajana kunnes menin naimisiin. Minulla on kolme lasta. Kaksi lastani syntyivät vuosina -71 Ani, ja -73 Jani. Hoidin omia ja toisten lapsia kotona, välillä tein maatalouslomituksia ja harrastin keramiikkatöitä, kirjoittamista ja piirtämistä sekä lukemista. Avioliitto päättyi eroon ja työpaikakseni tuli Nokia Oulussa. Tapasin toisen aviomieheni ja tästä liitosta syntyi tytär, Ritva, vuonna -85.

Kävin kirjoittamisalan kursseja kansalaisopistossa – silloin en kyllä tiennyt vielä, miten tarpeen niistä saatu oppi olisi tulevaisuudessa. Rakensimme kaksi taloa, toisen suunnittelin itse. Hyvä tuli. Talo on edelleen pystyssä ja näyttää hyvältä. Välillä opiskelin merkonomiksi ja opistoaikaisen markkinoinnin opettajan kannustamana jatkoin kirjoittamisharrastustani sitten työksenikin. Näissä puitteissa tapasin Turusen Heimon ja yksissä olemme vieläkin…

Kun toimistotilat ovat kotonamme, sosiaaliset kontaktit löytyvät opiskelujen piiristä. Somistajan paperitkin hankin jossain välissä ja toivon joskus ehtiväni somistaa ikkunoita. Graafisen alan kursseja ja koulutuksia olen käynyt sekä mielenkiinnosta että työni vaatimuksesta, kuten erinäisiä atk-alan kursseja.

Samat harrastukset ovat säilyneet edelleen. Rakastan piirtämistä edelleen. Kun työni nykyisellään on jossain määrin luovaa, niin voin toteuttaa itseäni suunnittelemalla painotuotteittemme ulkoasuja ja tekemällä mainoksia. Erityisesti mieltäni hiveli, kun tekemämme lehti valittiin vuonna 2007 maailman parhaaksi lions piirilehdeksi… Luen myös paljon, kävelen, valokuvaan, käyn kuntosalilla, kirjoittelen muistiin lapsuuden pieniä tapahtumia, kyykkäilen puutarhassa ja siirtelen kukkapuskia paikasta toiseen – mielestäni parempiin paikkoihin noin ulkoisesti katsoen eli suunnittelen ja toteutan kaunista pihaa… Yhteinen harrastus Heimon kanssa on tanssiminen ja monena kesälauantai-iltana askeleemme suuntautuvat tanssiparketilla. Hyvää ja kivaa liikuntaa! Uusin harrastus on sitten ratsastaminen ja se onkin lähes ainoa harrastus, jota tehdessäni unohdan työasiat tyystin. Joudun keskittymään hevoseen ja sen selässä pysymiseen. Se on tosi kivaa puuhaa, vaikken kovin hyvä siinä olekaan.

Työ- ja koulutustaustaa